RAPORTTI MOURUNKIAJOSTA:

Sateisen yön jälkeen lauantai aamuksi saatiin sopivasti poutaa ja aurinkokin pilkisteli. Lämpötila oli noin 12 astetta. Säätieteilijät olivat tosin luvanneet iltapäiväksi lisää sadetta. Matkaa lähdettiin taittamaan 9 maastopyöräilijän joukkone. Vauhti oli alussa hieman rivakkaa ja Heikkilänkankaan takamaastoissa löysättiin hieman vetovauhtia.

Maasto on tänä keväänä kuivanut todella nopeasti ja kaikki reitit olivat täysin ajettavia. Kosteimmissa paikoissa oli luonnollisesti edelleen kosteaa, mutta mitäpä maastopyöräily olisi ilman mutaa. Mourunkiajo on perinteisesti ollut kesäkauden avaus ja siellä on vallinnut innostunut ja rento ilmapiiri. Kuulumisia vaihdeltiin tuttujen kanssa pitkän talven jälkeen ja spekuloitiin kovasti tulevaa ajokautta.

Mourunkijärvellä emme tällä kertaa päässeet aurinkoa ottamaan, sillä taivas alkoi pilvistymään. Köykkyriin ajettaessa huomasimme, että metsurit olivat käyneet tekemässä tuhoja. Puut oli kaadettu, eikä jälkiä oltu korjattu, polut olivat siten tukossa. Köykkyrin takamaastojen mukavien kangaspolkujen kautta jatkettiin matkaa kuitenkin kohti Ouluntullia.

Porukka puolittui Kokkokankaan jälkeen reilun kolmen tunnin ajon jälkeen neljän täysjoustokuskin jatkaessa sinnikkäästi taivaltamista maastoa pitkin. Paluumatkalla kävimme vielä koluamassa Tahkokankaan kivikot, joita hiljattain alkanut vesisade oli liukastanut. Tämän jälkeen kukin suunnisti pottukattilan ääreen, kuka enemmän, kuka vähemmän kastuneena.

Kaiken kaikkiaan retkiajo oli oikein mukava ja mukana oli uusiakin kasvoja. Loppulenkin sade poislukien ajokeli oli hyvä. Matkaa tuli noin 50 km ja aikaa kului nelisen tuntia. Kiitokset Koskisen Arille vetotöistä sekä erityisesti kaikille osallistujille.

RAPORTTI OULUN YMPÄRIAJOSTA:

Viime viikot ovat olleet varsin sateisia. Vettä on satanut melkein päivittäin ja maasto on sen mukaisesti ollut varsin kosteaa. Mutaa ja kuraa on riittäny joka lenkillä. Lauantain sääennustuksia seurattiin siten varsin tiiviisti. Lauantai-iltapäiväksi oli onneksi luvattu poutaa ja aurinkoa, mutta aamuksi saimme kuitenkin sadetta.

Sää karkotti jonkin verran osallistujia, mutta 8 mitään pelkäämätöntä maastopyöräilijää kokoontui aamulla Suvalan pihaan. Yksityiskohtaista reittisuunnitelmaa emme tällä kertaa tehneet vaan päätimme ajella fiiliksen ja toiveiden mukaan. Reitistä muodostui kuitenkin varsin tekninen kulkien pääosin kivikkoisia ja juurakkoisia polkuja pitkin. Ensin ajeltiin Tahkokankaan maastojen kautta Ellinmaalle, josta pientä kintupolkua pitkin suunnattiin kohti Maikkulan Nestettä. Maikkulan polut on tiettävästi varsin kivikkoisia, eikä tälläkään kertaa selvitty ilman kaatumisia. Onneksi selvittiin kalustovaurioilla. Oulunsuun pirtin pihassa pidimme reilun tankkaustauon ja aurinkokin lämmitti jo varsin mukavasti kuraisia maastopyöräilijöitä.

Ryhmä pieneni tauon jälkeen ja 6 miehen voimin lähdimme pyöräteitä ja ulkoilureittejä pitkin kohti Huutilampea. Kalimenojavarren maastot on tunnetusti vetisiä ja varsinkin tänä keväänä mutaa on ollut enemmän kuin tarpeeksi. Siten päätettiin käydä katsastamassa Ruskotunturi. Reittivalinta ei ollut paras mahdollinen, mutta mäen päälle kaikki pääsivät kuitenkin ajamalla. Tänään tuuli oli suosiollinen eikä viereisen toiminnassa olevan kaatopaikan tuoksu yltänyt maisemoidulle, mutta lokkien ja tuulen roskaamalle mäelle. Mäen päällä on hyvät näkymät Oulun ympäristöön.

Ruskon vierailun jälkeen ryhmä hajaantui. Pari kuskia suuntasivat kotiin ja osa lähti vielä koluamaan rannikon polkuja. Kolmen miehen voimin jatkoimme urbaanipolkuja pitkin kohti moottoritietä ja Toppilan rantapolkuja. Kaikki ajoivat sitten kotiin omia reittejään.

Tämän kertainen retkiajo oli varsin haastava, mutta siten myös erittäin hyvää harjoitusta kesän maastotapahtumia silmällä pitäen. Neljän tunnin ajon jälkeen tunsi selvästi reilun 50 kilometrin rasituksen.

Kiitokset kaikille osallistujille.

Monen maastopyöräilyharrastajan kesän kohokohdaksi muodostunut Tahko MTB 120 keräsi 8 PK Teamiläistä mukaan tapahtumaan. Oulusta paikan päällä oli teamiläisten lisäksi varsin kattava osanottajakaarti. Tarppi-tuotteesta saimme vielä mukaan muutaman uuden seurapaidan, joten oli hienoa lähteä Tahkolle ajamaan. Tapahtuman osallistujamäärät ovat kovassa kasvussa ja tänäkin vuonna Tahkoa lähti kiertämään oli yli 900 maastopyöräilijää. Reitin kovuus on ilmeisesti kiirinyt myös ulkomaille, sillä ulkomaisia kuskeja on mukana yhä enemmän. Siten myös reitin varren savolaishuumori oli vaihtunut englannin kielisiin infotauluihin. Reittiä on myös muutettu vuosi vuodelta, jotta kasvava ajajamassa saataisiin sovussa maastoon.

Pyörä-Suvala oli tukemassa kuuden PK Teamiläisen otteita Tahkolla, joista kovin urakka lankesi Karjalaisen Jussille, joka osallistui ensimmäistä kertaa järjestettyyn kolmen kierroksen kisaan. Jussin raportti Tahko 180 matkasta on ohessa. Muut osallistuimme ’vain’ yhdelle kierrokselle.

Aamulla ennen starttia Team Pyörä-Suvalan joukkue kokoontui yhteispotrettiin. Joukkueen kuudes jäsenhän oli oheisen kuvan ottovaiheessa ajanut jo vajaa 3 tuntia.


Muodostimme joukkuekisaan Team Pyörä-Suvala nimellä joukkueen, jossa ajoivat uudessa teamipaitaidassa Toni, Kent ja Janne.

Kentin kanssa starttasimme viime vuoden hyvien otteiden johdosta kuumasta ryhmästä. Lähtöalueella näimme myös Schwartzin hiihtäjäveljekset, joita kehoitimme myös siirtymään lähemmäs kärkeä. Paukusta porukka säntäsi melkoista vauhtia liikkeelle. Reitin alku ajetaan asfaltilla maantietyyliin pääjoukossa. Muutaman kilometrin jälkeen reitti suuntautuu ulkoilureitille, jossa jonoja alkaa muodostumaan. Ensimmäisessä nousussa alkaa jo puuskutus kuulumaan ja vitsailijat ovat vähissä. Ensimmäisen huoltopisteen kärkiporukka ohittaa melko vauhdikkaasti eikä urheilujuoma vielä tässä vaiheessa maistu. Huoltoa edeltää kovavauhtinen lasku, jossa perinteisesti juomapullot lentelevät, niin myös nyt. Päivän keskilämpötila oli reilusti 20 asteen paremmalla puolella, joten nestettä sai varata reippaasti matkaan. Juomapullon menetys voi sikäli muodostua kohtalokkaaksi, mikäli nesteensaanti jää huoltopisteiden varaan.

Viime vuosien pahat kurarännit ovat Tahkon reitillä kuivuneet tekeillä olevan golf kentän laajennuksen myötä. Reitti kulkikin tulevan kentän läpi karkeita sorateitä pitkin. Alusta suosi kovia tempokuskeja. Täysjoustolla ajo tuntui lähinnä ahdistavan raskaalta. Nilsiän keskustan kangaspolkujen jälkeen reitti suuntasi kohti pahamaineisia Kinahmin nousuja. Tänä vuonna reittiä oli muutettu siten, että suurin osa nousua suoritettiin soratietä pitkin ja loppunousu kulki perinteistä todella jyrkkää kärrypolkua pitkin, jota ei moni pysty ajamaan ylös asti. Kinahmin päällä reitti kulki nautittavaa teknistä polkua pitkin, jossa alun kovaa ajaneet silosääriset maantiemiehet alkoivat yksi toisensa jälkeen tulla selkä edellä vastaan. Teknisen laskun ja vauhdikkaan maantiepätkän jälkeen alkoi toinen vaativa nousu Kinahmin päälle. Tämäkin nousu on todella jyrkkä ja vajaan parin tunnin pehmittämät lihakset menivät mäen pahimmat kohdat ylös mieluiten jalan. Kinahmilta laskeuduttiin teknistä polkua pitkin, minkä jälkeen soratiesiirtymien ym jaksojen jälkeen siirryttiin Tahkovuoren maisemiin. Nyt oli edessä paljon mutakkoja, kivikkoja, louhikkoja toisin sanoen paljon kiven kiertoa, mäkien kiipeämistä ja vauhdikkaita ja teknisiä laskuja eli kunnon maastopyöräilyä. Monilla näkyi krampit vaivaavan tässä vaiheessa. Nesteen juominen oli siten ensiarvoisen tärkeää. Monille tuli myös huoltopaikkojen suolakurkut tarpeeseen. Peikkona mielessä monilla ellei kaikilla nimittäin häämötti Tahkovuoren huipulle nouseva pitkä ja raskas nousu. Mäen huipulla ei vielä voi henkäistä sillä edessä on vielä melko haastava lasku ennen maalia.

Joukkueena ajoimme erittäin tasaisesti. Koko Team Pyörä-Suvalan kolmikko tuli maaliin vartin sisällä ollen joukkuekisan 7. Myös muut PK Teamiläiset selvisivät hyvin maaliin ja ilmeistä päätellen ensi vuonna osallistuvat uudestaan. Jussikin selvisi maaliin vajaan 13 tunnin uskomattoman raskaan ja hienon suorituksen jälkeen. Seuraavassa Jussin raportti.

Tahko 180

Tahko 180 km järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa. Mukaan kelpuutettiin ainoastaan 10 osallistujaa, joten pitihän sitä haasteeseen tarttua ja käydä kokeilemassa miltä uusi kuningasmatka tuntuisi. Tahkon 120 km matka on tullut poljettua jo kolme kertaa. Taso ja osallistujamäärät kasvavat joka vuosi, eli jos meinaa sijoitusta pitää ennallaan, joutuu periaatteessa ajamaan kovempaa. Toki olosuhteetkin vaihtelevat vuosittain, tänä vuonna oli huhujen mukaan paras (=kuivin) keli. Viime vuoden 11. sija ja kohtuullisen hyvä aika johtuivat ainakin osaksi täysjoustoon siirtymisestä.

Pyörään olin vaihtanut palikoita tänä vuonna melko paljon, mikä ei välttämättä ollut hyvä asia. Painoa on tullut levyjarrujen, levyjarrukiekkojen ja keulan myötä lisää ja kisaamaan lähdin hienosäätöjä tekemättä. Viime vuonna pyörä oli loistavassa balanssissa, nyt oli ongelmia, mutta ajoihan sillä. Ainoa selkeä parannus pyörässä oli tubeless renkaat, kolme kierrosta ilman rengasrikkoja vakuutti. Viime vuonna meni ensimmäisellä kierroksella laskettelurinteessä etukumi ja sitä edellinen kerta oli jo todellinen katastrofi.

Kilpailua edeltävänä iltana pidettiin palaveri 180 km polkijoille, jossa käytiin läpi turvallisuus yms. asioita. Kisan lääkäri kävisi tsekkaamassa kolmannelle kierrokselle lähtijät ja annettiinpa aikaraja kolmannelle kierrokselle lähtijöille. Tarkoitus oli polkea ensimmäinen kierros ainakin louhokselle saakka porukassa mm. huoltojen takia. Huoltoauto kiertäisi siis porukan mukana.

Lähtö oli aamulla klo 6.00. Mukana oli 9 miestä ja yksi sveitsiläinen nainen. Alku aloitettiin kohtuullisen löysästi, mutta varsin pian alkoi porukka hajoamaan, elikkä rupesi ilmenemään niin sanottua ajokoiravääntöä. Eipä sitä viitsinyt hännille jäädä vaan piti ruveta ottamaan kärkeä kiinni. Ajourat olivat melkein neitseellisiä, yhdessä kohdassa polkua oli juuren päällä sieniä mustanaan, toisella kierroksella niistä ei sitten enää näkynyt jälkeäkään, kun muutama sata pyöräilijää oli ajanut yli. Järjestys kärjessä vaihteli, osa porukasta käytti mielestäni turhan paljon aikaa huolloissa, ja polki sitten taas ohi, kunnes tuli seuraava huolto.

Muita, lyhyemmän matkan pyöräilijöitä alkoi tulla selkä edellä vastaan toisen kierroksen loppupuolella. Suurin osa antoi kiltisti tietä ja kannustuksia tuli 180 km polkijoille. Pahin paikka kisassa henkisesti tuli toisen kierroksen puolivälissä, mutta ne menevät yleensä ohi kun vain malttaa painaa, metri metriltä. Vaimoni ja isäni toimivat maalialueella huoltajina ja varaosakassin vartijoina, heille kiitos. Geeli- ja nestetäydennystä tuli aina kierroksen päättyessä, kaverini Mika myös rasvasi pyöräni ketjut oman ajonsa päätyttyä. Mukana minulla oli juomarepussa vettä, juomapullossa hiilihydraatti juomaa ja kierrokselle tarvittava määrä geelejä pussukassa. Loppupuoliskolla kisaa alkoi tarvitsemaan jotakin kiinteämpää, joten huoltojen tarjoomuksetkin tulivat tutuiksi.

Ajoin kolmannella kierroksella todella pitkään toisena ja kärki oli vain parin minuutin päässä. Vauhti rupesi kuitenkin hiipumaan ja sain päästää vielä kaksi kilpailijaa edelle. Sveitsiläinen tyttökään ei kauhean kaukana takana loppujen lopuksi ollut maalissa. Kova likka, ensimmäisellä kierroksella hänellä oli maastoajo vähän hukassa, mutta vauhtiin päästyään tuli lopun lujaa! Oli hieno fiilis tulla 180 km selättäjänä maaliin. Kiire vaan ei loppunut maaliviivalle, vaan minut suorastaan repäistiin haastattelun jälkeen palkintojenjakotilaisuuteen. Sisällä Piazzassa sain todella komean pokaalin, tuopillisen olutta ja vieläpä ruusun aplodien säestämänä. Alkoi tuntua hyvältä taas pikkuhiljaa.

Pyörään ei tullut vaurioita noin viidestä voltista huolimatta. Mies itse lähtee parantelemaan fyysisiä ja henkisiä arpia maastopyöräretkelle, Kilpisjärven rannalta ruotsin ja norjan tunturien kautta merelle ja Tromssaan ja sitten maanteitä takaisin, yksin ja täysissä leirivarusteissa tietenkin (tarkoitus olisi säädellä fillaria kuntoon...).

Kisan jälkeiset päivät meni lähinnä syödessä (Kaloreita meni noin 12000). Palautuminen on tuntunut olevan kohtuullisen nopeaa. Perjantainen 53 km rullaluistelulenkki ja eilinen n. 10 km juoksulenkki menivät ilman tuskaa.

Tuloksia:

180 km

Sijoitus	Nimi	Seura/paikkakunta	Aika
1	Soidinsalo Sami	Vantaa	12:20:12
2	Korpela Aki	Kaupin Kanuunat	12:23:20
3	Ylitalo Jarno	telemark val de bagnes	12:38:55
4	Karjalainen Jussi	Team Pyörä-Suvala	12:45:09
5	Viret Fanny	Gollion vtt	12:50:02
6	Kleemola Vesa-Matti	VMK	13:12:13
7	Visuri Samuli	MTBCF	13:17:40
8	Juntunen Usko	Iisalmen pyöräilijät	13:44:22

60 km

Sijoitus	Nimi	Seura/paikkakunta	Aika
1	Jäppinen Eero	Gazzatyres-Buff	02:40:05
2	Tõnisson Tiimo	Porter Racing	03:01:45
3	Kiskonen Eero	Viro	03:03:09
37	Sippola Kent	Team Pyörä-Suvala	03:29:06
59	Aikio Janne	Team Pyörä-Suvala	03:38:02
70	Pisano Toni	Team Pyörä-Suvala	03:42:17
124	Passoja Matti	PK Team	03:58:19
395	Liimatainen Antti	Team Pyörä-Suvala	05:01:41
447	Mattila Markku	PK Team	05:17:36

45 km

Sijoitus	Nimi	Seura/paikkakunta	Aika
1	Oksman Jerry	HHCMB	02:30:48
2	Halme Veikko	IF Sibbo Vargarna	02:41:14
3	Johnsson Tommi	Lahti	02:56:28
40	Nivakoski Simo	PK Team	04:44:03
41	Nivakoski Veli	PK Team	04:45:03

Pyörä-Suvalan Trek-happening (8.7.2006)

Raportti Pyörä-Suvalan Trek-happeningistä:

Pyörä-Suvalan Trek teemaviikon päätteeksi järjestetty retkiajo kokosi Pyörä-Suvalan eteen vajaa 30 maastopyöräilijää. Päivä oli viime vuoden tapaan helteinen, joten tiedossa oli hikisiä kilometrejä maastossa. Tänäkin vuonna mukana oli kansainvälistä ilmettä, sillä yksi ranskalainen maastopyöräilijä oli mukana retkiajossa. Lisäksi Trekin maahantuohan edustajat osallistuivat myös retkiajoon. Paljon uusia kasvoja oli mukana ja toivottavasti heitä näkyy retkiajoissa jatkossakin. Tänä vuonnahan tarjolla oli myös toinen retkiajo. 08-lenkki nimittäin järjesti rauhallisen pyörätieajelun, joka kokosi 16 maantiepyöräilyn ystävää. Pyöräilijöitä oli siten varsin paljon liikkeellä.

Alustava tarkoitus oli ajaa kahdessa ryhmässä, mutta päätettiin kuitenkin lähteä ajamaan yhdessä isossa porukassa. Jälkikäteen ajateltuna ryhmäjako olisi ollut hyvä tehdä jo pelkästään ajon sujuvuuden kannalta. Maastossa iso letka venyy kohtuuttomasti ja risteyspaikat pitää aina varmistaa, jolloin kärjessä tulee paljon odottelua. Pienemmässä ryhmässä ajo olisi sujuvampaa ja lisäksi porukka pysyy helpommin kasassa. Yksi erittäin valitettava porukasta eksyminen sattuikin Ruskon nyppylän jälkeen. Ryhmä puolittui, mutta kaksi maastopyöräilijää eksyivät molemmista ryhmistä. Onneksi eksyneet löysivät päätepisteeseen.

Reitti kulki Pyörä-Suvalan pihalta moottoritien vartta pitkin pohjoiseen. Linnanmaan liikuntahallilta jatkettiin kohti Ruskon nyppylää ja Auranmajaa. Vaihtoehtoina oli juurakkopolut Kalimenojan varressa tai sitten asfalttisiirtymä auranmajalle. Ryhmän hajoamisen johdosta osa ajoi suoraan Auranmajalle. Ryhmät koottiin Auranmajalla ja sitten jatkettiin kivikkopolkua pitkin kohti Patelaa. Kello alkoi jo olla sen verran paljon, että suunnistimme Ritaharjun polkujen kautta Rajakylään. Lopuksi ajettiin Taskilasta meren rantapolkuja pitkin Nallikariin.

Nallikarissa Pyörä-Suvala oli järjestänyt helteen pehmittämille maastopyöräilijöille huollon. Tarjolla oli mehua, energiapatukkaa sekä tuhdit ruisleivät sekä tietysti paljon pyöräilyn ystäviä. Aikaa matkaan meni melko tarkkaan 3 tuntia ja matkaa tuli noin 40 km. Kiitokset kaikille osallistujille.

GPS:llä taltioitu reitti Trek-happeningin maastoajosta

Kuvia Pyörä-Suvalan Trek-happeningistä tapahtumasta Esa Kiviharjun kotisivulla.

Jäälin ympäriajo (15.7.2006)

Raportti Jäälin ympäriajosta:

Viikko Trek häppeningin retkiajon jälkeen oli vuorossa jo seuraava retkiajo, Jäälin ympäriajo. Retken vetäjinä toimivat vanhat PK Teamin retkiajojen vetäjäkonkarit Heikkisen Jukka ja Jokelan Jari. Aamulla Jäälin shellin pihalle oli kokoontunut hyvissä ajoin 10 maastopyöräilijää, joista muodostui oikein sopivan kokoinen joukkio maastossa rymyämiseen. Ilma oli edellisviikon helteiden jälkeen pohjoistuulen myötä mukavasti viilentynyt ja ilma oli mitä parhain pitkälle maastolenkille.

Reitti kiersin aluksi Jäälin järven, minkä jälkeen suunnattiin Kuusamon tien eteläpuolen maastoreittejä pitkin Välikylälle. Reitti kulki osin hienoja kangaspolkuja, metsäteitä ja välissä ajettiin umpimetsässä. Ennakko-odotuksiin nähden reitti oli yllättävän tekninen, mutta siten myös mielenkiintoinen. Välikylän jälkeen siirryttiin Kuusamontien pohjoispuolelle ja Hönttämäen ja Huutilammen maisemiin. Huutilammelta keulat suunnattiin kohti Kalimenojaa. Ennen tuttua Kalimenojan juurakkopolkua pidettiin kuitenkin reipas tauko energiavarastoja tankaten ja kuulumisia vaihdellen.

Reitti kulki Kalimenojan suuntaisesti aina Kalimenkylälle asti, jossa käytännössä tehtiin täyskäännös ja suunnattiin kulku takaisin Jääliin päin joen toista puolta. Tämä reitti olikin täysin uusi. Alkuosassa oli mukavaa polkua metsästyskämpälle saakka, jossa ihasteltiin myös vanhaa tervahautaa. Sen jälkeen ajettiin vanhoja pelto-, linja- sekä metsäteitä melko ristiin rastiin aina Alakylän tielle saakka. Reitin suunnitteluun oli selvästi nähty todella paljon vaivaa ja kun ajo sujui koko porukalta oikein jouhevasti oli mielialakin korkealla. Alakylän tieltä käännyttiin kohti Jääliä soramonttuja kiertelevää soratietä pitkin. Tässä vaiheessa sattui koko retkiajon ainoa rengasrikko. Lopuksi ajettiin vielä mukavaa kangaspolkua ennen kuin saavuttiin Kuusamontielle Jäälin keskustan kohdalla.

Aikaa kului nelisen tuntia ja matkaa kertyi noin 40 km. Reitti oli oikein mielenkiintoinen ja monipuolinen ellei jopa paras tämän kauden retkiajoista. Kiitos kaikille osallistujille sekä erityisesti retken vetäjille Jukalle ja Jarille!

Syötteen retkiajo (12.8.2006)

Raportti Syötteen retkiajosta:

Perinteinen Kukkulan Kingi järjestettiin Syötteellä elokuun toisena viikonloppuna. Kisojen yhteydessä lauantain mäkitempon jälkeen on ohjelmassa ollut myös retkiajo. Viime vuosina tähän retkiajoon ei kovin suurta innostusta kisailijoiden kesken ole ollut. Tänä vuonna kuitenkin kokonaista 11 maastokuskia halusi lähteä tutkimaan Syötteen maastoja. Tyypillistä 4-5 tunnin ajoa ei ollut tarkoitus ajaa, vaan reilu pari tuntia rauhallista vauhtia, koska monilla painoi vielä aamun mäkitempo jaloissa. Lisäksi paukkuja piti koittaa säästellä seuraavan päivän varsinaista maastokisaa varten.

Reitin suhteen alkuperäinen ajatus oli ajella nuotitettuja maastopyöräreittejä Jussilan suunnalle, mutta retkiajoon osallistunut paikallinen maastokuski lupasi opastaa meidän kartoittamiaan reittejä pitkin Pytkyharjun maastoihin. Reitti kulki ensin Syötekeskuksen takarinteiden suuntaan kisareittiä pitkin, josta jatkettiin kapeita metsätie uria ja vauhdikkaita soratielaskuja pitkin vastikään merkitylle maastopyöräreitille. Tämä reitti olikin lähes kaikille uusi tuttavuus. Soiden yli kulki hyvät pitkospuut ja polku oli paikoin mukavan kapea ja kiemurteleva. Iso-syötteelle päästyämme suuntasimme kohti Riihikumpua Syötteen kierroksen reittiä pitkin. Polku on paikoin tekninen ja kivikkoinen, mutta polku laskeutuu koko ajan, joten vauhdin saa pidettyä yllä pumppaavalla ajolla. Lähellä Pytkyharjua pidimme pienen puhallustauon, sillä oli kuumin aika päivästä ja lämpöä reippaasti yli 20 astetta. Tauon aikana erään nimeltä mainitsemattoman kisakuskin takarengas päästi ilmat pihalle, joten tauko venähti vähän pidemmäksi.

Pytkyharjulle päästyämme alkoi nautittavat kangaspolkuosuudet ja vertaansa vailla olevat maisemat. Jyrkän harjun molemmin puolin näkyi soita ja lampia ja Syötteen vaarat siinsivät horisontissa. Hienoja maisemia ihastellessa ja nautittavaa polkua ajaessa huomaa, mitä Oulun tasaisista maastoista puuttuu. Vastaavat kokemukset ovat sitä parasta mitä maastopyöräilyssä voi kokea. Pytkyharjun päässä lammen rannalla olevalla laavulla pidimme hieman pidemmän tauon ja jatkoimme maisemien ihastelua. Lammen kirkas ja raikas vesi virkisti mukavasti ja sitten jatkettiin matkaa kohti Pärjäjokea. Syvällä kanjonissa kulkevaa jokea seurasi mukavia kangaspolkuja joita pitkin ajoimme muutaman kilometrin. Reitin loppuosa on varsin hidaskulkuista polkua, joten päätimme säästellä ja ajaa loppumatkan sorateitä pitkin pois. Nousuja riitti sitenkin. Onneksi lopussa oikaisimme Lohilammen tietä pitkin Syötekeskuksen retkeilymajalle. Sittenkin nousua oli aivan riittävästi ainakin puuskutuksesta päätellen.

Retki ei vastannut aivan kevyttä palauttavaa harjoitusta, mutta kun näihin maisemiin on päästy on olisi suorastaan vääryys jättää tilaisuus käyttämättä. Kisareittiä ehti sitten itse kisassakin ajaa aivan riittävästi. Retkeen meni aikaa noin kaksi ja puoli tuntia ja kilometrejä kertyi kolmisen kymmentä. Kiitokset kaikille osallistujille, erityisesti Parkkisen Villelle reittiopastuksesta!

Ajokoira MTB (26.8.2006)

Raportti Ajokoira MTB retkiajosta:

Aamu valkeni aurinkoisena ja oli luvassa mukavan lämmin ajosää. Lähtöpaikka oli perinteisesti Pyörä-Suvalan pihalta. Paikalle oli saapunut vain 6 kuskia. Pari aktiivikuskia kun joutui jättämään ajot väliin lentsun vuoksi. Muut Oulun ajajat olivat ilmeisesti säikähtäneet ilmoituksessa mainittua kommenttia ”hyväkuntoisille ajokoira-kuskeille”.

Jokaiselle halukkaalle jaettiin reittikartat, joten he tiesivät millainen reissu oli odotettavissa. Sen pitemmittä puheitta lähdimme rauhallista vauhti ajeleskelemaan kohti pohjoista. Reitti kulki aluksi moottoritien vallin kautta Puolivälikankaalle, missä aiheutimme pahennusta häiritsemällä polun välittömään läheisyyteen leiriytyneiden paikallisten puistokemistien ”aamupalaa”. Tämän huvittavan episodin jälkeen ajoimme Rajakylän kautta polkuja pitkin Kalimenkylään. Tällä kertaa jätimme ampumaradan riistapolun ajamatta, jotta matkaan ei tuhraantuisi koko päivää. Moottoritien ylittävällä sillalla pitikin jo sitten syödä mussuttaa banaanit ettei päässyt energy low yllättämään. Tässä vaiheessa ensimmäinen kuski erosi joukosta. Lähempänä Haukipudasta oli karttakin jo tarpeen sillä allekirjoittanut retken vetäjä ei ollut kuin kerran aikaisemmin noilla tienoilla ajanut. Polut olivat todella kuivia ja siirtymiin käytetyt metsätiet olivat melko ankean pehmeässä ja pölyisessä kunnossa.

Kierrettyämme Haukiputaan pääsimme pian Kiiminginjoen suiston laavulle, missä pidimme patukan syönnin mittaisen tauon. Enää ei ollut kuin vajaan tunnin pituinen matka Runtelin laavulle, missä meitä odotti huolto pikkupurtavineen. Paikalle saavuttuamme pöydät notkuivat antimista. Oli rusinoita, banaania, leipää, mehua, kahvia jne. ja ennen kaikkea makkaraa ja pari pussia munkkeja! Ei tarvinnut siis ajaa grillin kautta kotiin...

Mahat pömpöllään jatkoimme tunteroisen tauon jälkeen matkaa. Pari ajajaa hyppäsi tässä vaiheessa huoltoauton kyytiin sillä aikaa oli palanut jo useampi tunti. Virpiniemen kautta ajeltiinkin sitten jo pääasiassa teitä pitkin kohti Oulua. Pienen mutkan vielä teimme Patenniemen rantapoluille. Ennen Taskilaan saapumista joku suuri pyöräilyn ystävä ilmaisi mielipiteensä lajia kohtaan s ylkemällä päin naamaa. Keuhkoissa ei kuitenkaan riittänyt potkua tarpeeksi vaan kantama jäi meidän onneksemme liian lyhyeksi, vaikka hän vastaan tullessaan koukkasikin meidän puolelle. Retkiajo oli kokonaisuudessaan varsin onnistunut ja Taskilan alueella ajot siltä päivää alkoivatkin olemaan pulkassa. Mittaria ei matkaan tullut, mutta kilsoja lienee kertynyt parttiarallaa 90-100km ja ajamisesta saimme naatiskella noin 8 tuntia. Kiitoksia osallistujille ja vielä kerran loistavalle huollolle!

Lisää Ajokoira MTB:n kuvia kuvagalleriassa.

Soratieajo (7.10.2006)

Raportti Soratieajosta:

PK Teamin kauden viimeinen retkiajo, soratieajo, järjestettiin kokeiluluontoisesti 08-lenkin kanssa. Ajatushan oli järjestää maasto- ja maantiekuskien yhteinen retkiajo maantiekauden päättymisen jälkeen. Reitti oli nuotitettu siten, että se olisi monipuolinen, mutta täysin ajettavissa myös cyclo-crossareilla sorateiden hallitessa kuitenkin suurinta osaa reittiä.

Kuivasjärvelle Alakyläntien liikenneympyrään kokoontuikin 13 kuskia, joista maastopyörät ja cyclo-crossarit jakautuivat mukavasti lähes tasan. Hieman suurempaa osanottoa toki toivottiin. Ilmeisesti reitti ei toisaalta houkutellut maastokuskeja, koska selkeää maastoajoa oli vähän ja toisaalta maantiemiehet taisivat juuri noita osuuksia hieman karsastaa. Keliä ei ainakaan voinut syyttää, sillä maasto oli sopivan kuiva eikä sadettakaan ollut luvassa.

Matkaa lähdettiin taittamaan kohti Kalimenkylää Kalimenojavartta pitkin kulkevaa metsätietä. Heti alussa ensimmäinen CC-kuski teki 180 asteen käännöksen ja tuumasi reitin jo tässä vaiheessa liian vaikeaksi. Etujoukot odottelivat häntäpäätä Kalimenkylällä, josta jatkettiin kohti Kellon asemakylää lyhyitä metsäpolkuja hyödyntäen, missä saimme paikattua miehistövajetta yhdellä CC-kuskilla. Nyt edessä oli pidempi soratieosuus Haukiputaalle päin. Hieman ennen Haukiväylää käännyimme mutkitteleville hiekkateille, jotka olivat aluksi mukavan kovapohjaisia mutta muuttuivat hieman pehmeiksi ennen Jokikylän ohittavaa asfalttisiirtymää.

Onkamolle reitti kulki Kiiminkijoen pohjoispuolen Jokivarrentietä, josta noin 4,5km:n kohdalta lähti vanha kärrypolku. Kyseistä reittiä pitkin on aikoinaan kuljettu Onkamolle. Ennenhän tiet ovat kulkeneet talojen pihapiirien kautta, joista näkyi nyt vain vanhat sammaloituneet kivijalat. Reitti oli selkeä, mutta polku on vuosien vähäisen kulkemisen seurauksena mennyt melko pieneksi. Tässä vaiheessa toinen CC-mies teki täyskäännöksen. Polun puolivälissä pysähdyimme keskelle metsää katsastamaan vanhaa pihapiiriä. Talossa on aikoinaan toiminut myös kiertokoulu, jossa 95 vuotias isomummu on aikoinaan aloittanut koulunkäynnin. Isomummun pirtissä Onkamolla pysähdyimme viime vuonna kahvittelemaan. Muutaman kilometrin polkuosuus loppui lähelle Onkamoa ja kaikki selvisivät sen kunnialla ja hymyssä suin läpi.

Jatkoimme Onkamolle, mutta nyt isomummun pirtti sai olla rauhassa hikisistä pyöräilijöistä ja suuntasimme Onkamon taakse Liippaantielle. Kyseinen soratie on varsin möykkyinen ja nyrkin kokoiset kivet tekevät siinä ajamisen ’hieman’ epämiellyttäväksi. Noin 5 km:n kohdalla käännyttiin kuitenkin pienemmälle tielle, joka johti kohti Onkamo-ojaa ja Jokivarren metsästysseuran omistamaa Kynkäänmajaa. Matkan varrella puhuttiin tauosta, muttei täysin paljastettu mitä oli luvassa. Kotijoukot olivat tulleet aiemmin lämmittämään mökin ja keittäneet lämmintä vettä kahvia ja teetä varten. Pöydällä oli melkoinen läjä tuoreita munkkeja ja banaaneja. Kämpän pihalla odotti täydet tonkat vettä ja urheilujuomaa sekä energiapatukkaa. Kylläpä oli tunnelmallista kahvitella hämyisässä majassa kynttilänvalossa ja kaminan räiskeessä ja syödä makeaa munkkia NAM!. Moni olikin moisesta tauosta melkoisen yllättynyt. ”Kyllähän tämä Tupoksen ABC:n aina voittaa” – kommenteista päätellen tauko lunasti paikkansa. Tuhannet kiitokset Jokivarren metsästysseuralle mökin lainasta, kotijoukoille huollosta sekä Pekalle ja Pyörä-Suvalalle tarjottavista. Ennen matkan jatkamista otettiin vielä yhteispotretti mökin pihalla.

Mahat täynnä munkkia jatkettiin sitten matkaa. Haukiputaalle menijät kääntyivät tässä vaiheessa jo takaisinpäin muiden jatkaessa Onkamon kiertämistä. Soratie oli todella epätasainen. Tie tasaantui hieman vasta kun käännyttiin kohti Alakylää johtavaa soratietä. Vauhti kasvoi paikoitellen aika reippaaksi, mutta hyvin porukka pysyi koossa. Ilmakin alkoi mukavasti kirkastumaan ja Alakylässä Aurinkokin pilkisti mukavasti pilvien takaa. Alakylästä eteenpäin ajettiin asfalttia pitkin kullekin sopivaa vauhtia. Kärkiporukka hävisikin horisonttiin aika pian, yksi kääntyi kohti Kiiminkiä, toiset kääntyivät soramonttujen kohdalta kohti Jääliä ja häntäpäässä ajelimme parin kaverin kanssa rauhallisesti kohti Kuivasjärveä. Ilmeisesti kaikki kuitenkin löysivät kotiin.

Reissuun meni kaikkiaan aikaan reilu 4 tuntia ja kilometrejä kertyi noin 75 km keskinopeuden ollessa noin 22 km/h. Kaiken kaikkiaan Soratieajo oli oikein onnistunut. Alustavissa suunnitelmissa ensi vuodellekin vastaavanlaiselle tapahtumalle on tilausta. Yhteistyö 08-lenkin ja PK Teamin kanssa toimi hienosti ja varmasti tulevaisuudessa yhteistä retkiajotoimintaa tullaan kehittämään.

Kiitokset kaikille osallistujille. Tervetuloa retkiajoihin taas ensi vuonna! Kuvia Soratieajosta löytyy 8-lenkin sivuilta