RAPORTTI HANKIAJOSTA:

Pyörä-Suvalan eteen kokoontui seitsemän kisakuntoista maastopyöräilijää. Aluksi suunnattiin kohti pohjoista. Navakka pohjoistuuli ujelsi ikävästi vastaan, muutoin ilma oli mitä parhain (Keskimäärin -1 C). Kevyt hengähdystauko pidettiin Letonniemessä, minkä jälkeen suunnattiin kohti Patelan vanhaa satama-aluetta. Pateniemessä vastatuuli käännettiin selän puolelle ja suunnattiin pyöräteitä pitkin kohti Kuivasojan polkuja. Saimme myös todistaa talvisen tien liukkauden, kun innokas Dacon kuski pyllähti sutarinäytöksen päätteeksi keskelle tietä... Muutaman kapean ja vaikeakulkuisen polun jälkeen päästiin tutuille poluille moottoritien varteen. Puolivälinkankaalla, vesitornin juuressa aurinko paistoi sen verran lämpimästi, että pidettiin pieni tankkaustuokio ennen suuntaamista pyöräteitä pitkin kohti Kaukovainion polkuja. Tässä vaiheessa kolme kiireisintä pyöräilijää jätti leikin kesken suunnaten muihin rientoihin. Kaukovainion takana ajettiin pari uutta polkua sekä sahattiin todella tasaisiksi poljetut vauhtipolut niin paljon kuin jaloissa oli enää voimia. Lopuksi suunnattiin takaisin kohti Pyörä-Suvalaa.

Reissuun meni aikaa noin 4 tuntia. Ajoaikaa siitä noin 3h30min ja ajettu matka 56 km. Ajonaikainen keskinopeus oli noin 16 km/h, eli vauhtia riitti. Toiveissa tietysti olisi, että kaikki jaksaisivat ajaa reitin läpi. Tähän tulisi kaikkien kiinnittää huomioita tulevilla lenkeillä. Siten toivottavasti tuleviin retkiajoihin uskaltautuisi myös uusia aloittelevia maastopyöräilijöitä! Ulkoilijat ovat tosiaan olleet ahkeria tallomaan polkuja. Polut olivat paikoin erinomaisessa kunnossa ja polkuja kulki paikoissa, joihin ei kesällä ole pyörän kanssa asiaa. Paljon kiitoksia kaikille osallistujille!!

Raportti Ajokoira-MTB ja Pyörä-Suvalan Trek-happeningistä:

Pyörä-Suvalan mainoskampanja oli koonnut Pyörä-Suvalan eteen ennätykselliset 25 maastopyöräilijää. Kaksi naismaastopyöräilijääkin oli uskaltautunut mukaan. Myös kansanvälistä väriä oli mukana, sillä yksi Nallikarissa lomailemassa ollut norjalaiskuski osallistui myös retkiajoon. Pyöräilijät olivat ilmeisesti yllätyslahjan sekä Pyörä-Suvalan tarjoilun innoittamina päättäneet viettää hellepäivää rannalla löhöilyn sijasta maastossa hikoillen.

Matkaan lähdettiin kahdessa ryhmässä. Kärkeen muodostui yhdeksän ajajan 'ajokoira' - ryhmä. Loput päättivät ottaa rauhallisemmin 'nautiskelijat' -ryhmässä. Mukaan saatiin testattavaksi pari Gary Fisherin täysjoustomaasturia, jotka vaikuttivat oikein päteviltä teknisillä juurakkopoluilla.

Reitti kulki Pyörä-Suvalan pihalta moottoritien vartta pitkin pohjoiseen. Tuirasta koukattiin Myllyojalle, josta jatkettiin ulkoilureittejä ja polkuja pitkin kohti Hönttämäkeä. Huutilammella pidettiin pieni hengähdystauko. Matkaa jatkettiin kohti Auranmajaa, missä täydennettiin nestevarastoja. Tämän jälkeen keulat suunnattiin kohti Pateniemen vanhaa saha-aluetta. Merenrantapolkuja seuraillen saavuttiin Nallikariin noin kolmen tunnin ja 45 kilometrin ajon jälkeen. Molemmilla ryhmillä reitti oli pääpiirteittäin sama, mutta kärkiporukan reitti oli teknisesti vaativampi. Ryhmät pysyivät hyvin kasassa ja tunnelma oli hyvä.

Nallikarissa Pyörä-Suvala oli järjestänyt helteen pehmittämille maastopyöräilijöille huollon. Tarjolla oli mehua, energiapatukkaa sekä tuhdit ruisleivät. Väsyneimmätkin pyöräilijät olivat varmasti tyytyväisiä päivän antiin yllätyslahjan jakovaiheessa. Pyörä-Suvala lahjoitti kaikille osallistujille minipumput sekä Pyörä-Suvalan T-paidat. Tämän jälkeen olikin mukava käydä pulahtamassa raikkaassa merivedessä ennen kotimatkaa. Kaikki vaikuttivat tyytyväisiltä ja kiittelivät hienosta reissusta!

Raportti Ajokoira ajosta:

Sään haltijat suosivat Ajokoira MTB II:sta. Edellispäivien myrskytuuli ja vesisade olivat vaihtuneet kirpakkaan syyskeliin. Aurinko paiskeli mukavasti, joten luvassa oli mitä mainioin keli pitkälle maastopyöräretkelle. Pyörä-Suvalan eteen kokoontui 12 maastopyöräilijää. Uusia kasvoja oli mukana ilahduttavan paljon. Mukaan uskaltautui myös kaksi rohkeaa ja kovakuntoista naista, jotka suoriutuivatkin reitistä ongelmitta. Suvalan edessä otettiin yhteispotretti sekä jaettiin osallistujille Pyörä-Suvalan lahjoittamat 'retkieväät'.

Matkaan lähdettiin taittamaan rauhallisesti kohti pohjoista. Moottoritievarren polkuja seuraillen saavuimme Teknologiakylän Smarthousen pihalle noin klo 11, josta mukaan lähti vielä yksi maastopyöräilijä. Tässä vaiheessa moni vähensi jo vaatetusta sekä antoivat toiveita huoltomiehelle päivän lounaasta.

Smarthousen pihasta matkaa jatkettiin Rajakylän ja Ritaharjun kautta kohti Kalimenkylää. Valitettava (ja tällä kertaa ainoa!!!) rengasrikko sattui Ritaharjun ja Kalimenkylän välissä. Pääjoukko jatkoi matkaa Kellon metsästysseuran riistapolun laavulle, remonttiryhmän tullessa perässä. Lyhyellä tauolla tankattiin energiavarastoja. Suvalan patukat näyttivät maistuvan jo tässä vaiheessa retkeä. Jälkijoukkion saavuttaessa taukopaikan jatkettiinkin jo matkaa. Reitti kulki Kellon ampumaradan läpi, jossa olimme joutua tulisateeseen. Onneksemme ampuja karjaisi varoituksen ajoissa. Kellon ampumaradan alue on yksityisaluetta, joten sen kautta ajettaessa tulee kiinnittää erityistä varovaisuutta. Varoituskyltit ilmestynevät aikanaan.

Matka kuitenkin jatkui. Kellon maastoissa matkassa ollut sinkuloinnin sanansaattaja suuntasi takaisin kohti Oulua muiden jatkaessa matkaa kohti Takkurannan maastoja. Takkuranta ohitettiin viime vuonna pitkää suoraa polkua ajaen. Tänä vuonna ajatuksena oli ajaa pieni ketunlenkki hienoa kangaspolkua pitkin, mutta parissa viikossa metsäkoneen kirous oli laskeutunut metsään. Uhkarohkea yritys ylittää risukasat ajaen hyytyi alkuunsa, kun jo yhdestä pyörästä katkesi takavaihtajan korvake. Onneksi mukana ollut pyörämekaanikko tekaisi pyörästä hetkessä sinkulan. Lähimmällä tiellä neuvoimme 'uudelle' sinkulakuskille lyhimmän reitin takaisin kaupunkiin, ja niin rivit harvenivat jälleen yhdellä.

Tähän asti matka oli sujunut erittäin hyvin ja mukavassa hengessä. Suurempaa haitariliikettä ei ollut ja kisakuskeillakin oli retkivaihde päällä. Takkurannan jälkeen siirryttiin Pohjois-Kelloon ja kangasmaastoihin. Annanmäen parissa nyppylässä alkoi jo huomata ajajilla pientä huohotusta. Peräpäässäkin alkoi ja pyörittäminen painamaan. Porukka pysyi kuitenkin hyvin reitillä. Peräpäässä ajeli koko ajan hyväkuntoinen kuski, jolle maastot olivat tuttuja. Polkuosuuksilla ennen Isoniemen taukoa otettiin hieman ajokoiravääntöä. Saa nähdä kuinka kauan herkät polut pysyvät ajettavina. Isoniemen tieltä jatkettiin taas yhtenä ryhmänä pienen ketunlenkin kautta huoltoon Runtelinharjun laavulle.

Huoltotauolla päivän pääateriana oli yllättäen makkaraa. Lisäksi tarjolla oli nestetäydennystä, mehua, kahvia, teetä, suolakeksejä, pullaa sekä energiapatukkaa. Suuret kiitokset Mattilan Markulle huollon järjestämisestä sekä Heikkisen Jukan vanhemmille, jotka varmistivat sen, että kaikki oli valmiina retkiryhmän saapuessa nälkäisinä huoltoon. Tauolla järjestimme myös pienen arvonnan. Palkintoina arvottiin ajajien kesken kaksi Pyörä-Suvalan lahjoittamaa yllätyslahjaa. Aurinko paisteli mukavasti ja laavulla oli lämmin. Runtelinharjun hienoja maisemia ihaillessa, tankatessa ja turinoidessa vierähti tunteroinen, minkä jälkeen jatkettiin taas matkaa. Kieltämättä pienet nokoset lämpimässä laavussa houkuttelivat kovasti.

Edessä oli reitin kovimmat ja jyrkimmät nousut. Makkarat tuntuivat mahassa hieman epämiellyttäviltä sykkeiden noustessa helposti korkeiksi. Tästä syystä matkanteko olikin varsin sopuisaa. Virpiniemessä eniten makkaroita ahmineet halusivat hieman sulatella. Kolme ajajaa teki tässä vaiheessa pienen mäkitreenin ennen matkan jatkumista kohti Kiviniemeä. Yksi kuski erkani tässä vaiheessa muusta joukosta jatkaen asfalttitietä pitkin. Matkan rasitus alkoi siten tuntua itse kullakin.

Kiviniemestä jatkettaessa edessä oli pidempi maantiesiirtymä. Reittivaihtoehtoja oli tarjolla useampia. Aika kuitenkin riensi kovaa vauhtia, joten katsottiin parhaimmaksi ajaa lyhintä reittiä kohti Patelan vanhaa saha-aluetta ja merenranta polkuja. Yhdellä maastokonkarilla oli kiire synttäreille, joten hän suuntasi Herukasta kohti Jääliä omia reittejä pitkin. Loput ajajat suuntasivat kohti viimeisiä polkuosuuksia. Keulassa innokkaimmat ajoivat hieman reippaampaa vauhtia muiden seuratessa rauhassa perässä. Matka sujui mukavasti ja Toppilan 'vuoristossa' eräs maastokonkari piti muille hyppynäytöksenkin. Viimein suunnattiin kohti Oulun keskustaa ja lopputurinat poristiin 9 kuskin voimin Torinrannan kupeessa. Aurinko lämmitti vielä mukavasti. Kaikilla näytti olevan vielä energiaa jäljellä ja hymyssä suin kaikki suuntasivat kukin omille tahoilleen.

Reitti sai kovasti kehuja ja parannusehdotukset ensi vuotta ajatelleen olivat lähinnä reitin pidentäminen!!! Lisäksi mietittiin kuinka saada enemmän osallistujia mukaan. Suunnitelmat ensi vuotta ajatellen on jo käynnissä.

Kaiken kaikkiaan Ajokoira ajelut menivät hienosti. Kaikki pysyivät hyvin mukana ja näyttivät selvästi nauttivan maastopyöräilystä mukavassa seurassa. Matkaa kertyi suurin piirtein 80 kilometriä ja aikaa kului lähes kahdeksan tuntia, josta ajoaikaa oli noin 6 tuntia. Rankan päivän jälkeen sohvan vetovoima olikin melkoinen…

Suuret kiitokset kaikille osallistujille.

Ajokoira MTB II kuvat

PK-teamin viralliset retkiajot kaudella 2005 on nyt ajettu. Palautetta retkiajoista sekä toiveita tulevasta saa antaa joko PK-teamin viestipalstalle tai sitten suoraan sähköpostiin jaikio@POISTAee.oulu.fi .

keskustelua voi myös käydä Fillari-lehden keskustelupalstalla Oulun MTB topikissa:

http://rocsport1.hel.fi.magenta.net/vb/showthread.php?t=15429

Sekä PK Teamin retkiajot topikissa:

http://rocsport1.hel.fi.magenta.net/vb/showthread.php?t=15590

Kisaraportti Finlandia MTB:

Oulusta lähti pieni iskuryhmä Paksukumi teamiläisiä Lahteen Finlandia maastopyöräilyyn. Kilpailusta oli luvassa tasokas, sillä olihan maailman cupin voittaja Christoph Sauser sekä tasokas Virolaiskaarti suomalaishuippujen lisäksi ilmoittautunut kisaa. Matkaan saimme Pyörä-Suvalalta pussillinen energiapatukkaa ja -juomaa. Lisäksi saimme testille FRWD:n tallentimet. Lauantai-iltana majoituttuamme kävimme hieman vakoilemassa seuraavan päivän kisareittiä. Syke tulisi nousemaan heti lähdössä, sillä mäkeä oli luvassa heti lähtökiihdytyksen jälkeen vähintäänkin riittävästi.

Illan väkisin tankkaamisen ja kehnosti nukutun yön jälkeen koitimme aamulla saada elimistöä heräämään tulevaan koitokseen. Lähtö oli vasta klo 11, joten aika kului hieman hermoillen ja kalustoa viritellen. Ennen lämmittelyjä otimme joukkuepotretin (reitti kulki aivan mökin kulman vierestä!)

Ilma oli maastokisailuun mitä parhain. Lämpöä oli 17 astetta ja aurinko paisteli mukavasti. Mukava oli kisailla lyhyissä ajokamppeista vielä näin myöhään syyskuussa, pohjoisessa kun on jo pitänyt paksu ajotakki ottaa käyttöön.

Päämatkan lähdössä oli noin 200 kuskia. Startti tapahtui sopuisasti moottoripyörän johdattama. Pahaksi onneksi moottoripyörä kiihdytti liian aikaisin ja reitin alussa olevalla sillalla syntyi kolari, johon joutui mm. Suomen ykköskuski Erik Kaarlampi. Alun tunkeilun ja sumputuksen jälkeen letka alkoi alun pitkässä nousussa heti venymään ja oma ajopaikka löytyi kullekin sopivassa porukassa. Ohitustilaa oli riittävästi, sillä ensimmäiset kilometrit ajettiin leveää ulkoilureittiä ennen ensimmäisiä polkuosuuksia.

Reitti koostui kahdesta 35 km:n kierroksesta polveillen Salpausselän vaihtelevissa maastoissa. Reitti kulki ulkoilureittien lomassa, mutta myös polkuakin oli ilahduttavan paljon. Nousuja ja laskuja oli riittävästi. Paikoin nousut olivat niin jyrkkiä, ettei vaihdelaatikosta tahtonut enää löytyä riittävän pientä välitystä. Reitti oli täysin ajettava paria pientä pätkää lukuun ottamatta.

Teknisiltä murheiltakin vältyttiin. Valitettava haaveri tosin sattui Kentille muutama kilometri ennen maalia. Kent kaatui vauhdikkaassa laskussa pahaan kivikkoon sadevesien urittamassa käännöksessä loukaten pahasti vasemman jalkansa. Sinnikkäästi Kent ajoi kuitenkin maaliin sijoittuen teamiläisistä parhaiten. Ennen kotimatkaa Kentin jalkaa piti käydä paikkauttamassa viiden tikin verran.

Kaikki pääsivät maaliin hyvissä voimissa ja kommenteista päätellen reissu oli onnistunut. Pääsimme jututtamaan myös kisan voittajaa Christoph Sauseria, joka esitteli innostuneesti uutta työkaluaan Cannondalen Rushia. Voittajan vieressä kelpasi poseerata.

Tiukan kisaamisen jälkeen ruodittiin päivän tapahtumia lihakeiton ääressä. Kisat oli järjestetty hyvin, reitti oli monipuolinen ja haastava sekä hyvin merkattu. Myös järjestelyt pelasivat moitteetta. Hieman teknisempää reittiä olisimme kaivanneet, mutta toisaalta korkeuserot tekivät reitistä kyllä riittävän raskaan. Spekuloinnit osallistumisesta Finlandia maastopyöräilyyn myös ensi vuonna lähtivät jo hyvissä ajoin käyntiin. Lopuksi suunnattiin auton nokka kohti Oulua tiedostaen, että reissusta palautumiseen kuluisi useita päiviä…

FRWD:n tallentamien tietojen avulla Finlandia ehditään ajaa talven aikana läpi vielä moneen kertaan. Analysoitavaa dataa on nimittäin melkoisesti. Mielenkiintoista oli mm. huomata, että nousuissa jyrkin kohta oli yli 15% , kokonaisnousua koko reitillä oli lähes 1300 metriä sekä maksiminopeus oli noin 50 km/h. Ehkä mielenkiintoisinta on kuitenkin vertailla suorituksia muiden teamiläisten välillä. Kisamoodissa näkee hyvin mm. missä kohtaa reittiä suurimmat erot ovat muodostuneet.

Tuloksia:

1 Sauser Christoph Siemens Cannondale 2:52:24
2 Oras Allan Hawaii Express 2:55:22
3 Maimre Raivo Alexela Pro MTB Racing Team 2:57:22
4 Kukk Erki Alexela Pro MTB Racing Team 2:58:26
5 Austa Caspar Hawaii Express 3:01:01
6 Hannus Mathias Helsinki 3:04:05
7 Willman Pasi Imatra 3:04:06
8 Pietilä Sami Valkeakosken Haka 3:07:06
9 Jordas Björn Lapinjärvi 3:09:06
10 Heinikainen Jari TWD 3:09:12
...
38 Sippola Kent Paksukumi Team 3:39:31
...
45 Karjalainen Jussi Paksukumi Team 3:44:45
...
60 Aikio Janne Paksukumi Team 3:56:24
...
113 Pisano Toni Paksukumi Team 4:31:17

Soratieajoraportti:

Keli vaikutti aamulla hyvältä soratiekurjisteluun. Edellispäivän sade oli lakannut ja maa kuivahtanut. Matkassa oli mukana kaikkiaan 9 kuskia, joista ilahduttavasti 3 maantien erikoismiestä. Pientä maastoshokeerausta CC-miehille tarjoilimme Kalimenojavarressa, sekä Hämeenkankaan nurkilla. Muutoin reitti oli helpohkoa soratietä.

Hämeenjärvellä, kun mattimyöhäisetkin olivat päässeet porukkaan mukaan, alkoi ilma hieman antaa merkkejä tulevasta. Kevyt raekuuro vaihtui pian räntätihkuksi. Lisäksi Hämeenjärven takana tiet olivat melko kuraiset. Varsinkin Ristikankaantie oli todella kurainen. Sama meininki jatkui Onkamontiellä. Edellä ajavien takana kurasuihku oli varsin tehokas. Asiaa pahensivat vielä tiuhaan toistuvat räntäkuurot.

Onkamolle olin järjestänyt yllätykseksi Isomummolaan kahvitarjoilun. Pyöräilijöitä sai houkutella lämpimään, alunperin 1700-luvulla rakennettuun pirttiin yllättävän monesti ennen kuin lämmin kahvi ja pulla veivät voiton. Vanha pirtti on varmasti nähnyt kaikenlaista, mutta liekö vielä kuraisia ja viluisia pyöräilijäitä tällaisessa kelissä. Suuret kiitokset tarjoilusta Äiteelle ja teräsmummolle.

Kahvien jälkeen päätettiin ajella lyhintä reittiä takaisin Kuivasjärvelle. Soratiet olivat todella märkiä ja rapakot suuria. Pikkuhiljaa kuitenkin alun viluttelun jälkeen kuranaamojen matka sai koomisiakin piirteitä: Kun joka paikka on jo riittävän kurassa ja tilanne on melko toivoton, ei voi muuta kuin nauraa koko touhulle.

Alakylässä kiireisimmät lähtivät jatkamaan omaa vauhtiaan. Jälkiporukassa ajelimme rauhallisemmin varmistaen, että kaikki pääsevät perille ilman hypotermiaa tiheässä räntäsateessa. Kuivasjärvellä lopputurinoiden yhteydessä totesimme, että Pisanon Toni oli ollut oikeassa alkumatkasta sanoen ettei ole huonoja kelejä, on vain vääriä varusteita...

Matkaa tuli kaikkiaan 62,5km ja aikaa reissuun meni melko tarkkaan 4 tuntia. Ajonaikainen keskinopeus oli noin 20km/h. Melkoinen Kurasoratieajo...